Myydään!

Myydään vuonna 2008 syntynyt suomenhevostamma Tristiina.
lisätietoha voi käydä katsomassa tuolta /http://ponnyslife.blogspot.fi/

Huoleton on hevoseton, vai?

Moikka!

Viime postauksesta onkin jo kulunut aikaa, ja paljon on tapahtunut. Viimeksi kerroin kuinka Maiga lähti ja talliin muutti pieni Casper. Ja kuten arvella saattaa nyt itselläni ei ole yhtään omaa hevosta, eikä varmaankaan ihan hetkeen ole uutta tulossakaan.Ei ainakaan yhtään ponia enään, sillä vuoden vaihteesta käynnistyy viimeinen ponivuoteni, joten ei ponia olisi järkeä ostaa. Toisaalta on todella harmi että ponivuoteni menivät kisojen kannalta Inkun kanssa aivan hukkaan, ja muutenkin. Ja kyllä jos mahdollisuuden saisin niin kilpailisin mielelläni viimeisen ponivuoteni täysillä, jollakin ponilla. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin en tiedä haluaisinko yhtään omaa hevosta , ainakaan vielä. En ainakaan niin pitkään aikaan kun ei ole rahaa viedä maneesitallille.  Tämäkin päätös on syntynyt pikkuhiljaa, ja mitä enemmän sitä miettii sen paremmalta se tuntuu. Välillä vain on tehtävä vaikeitakin ratkaisuja, ja "suljettava" jokin ovi menneeseen jottai toinen ovi tulevaan voisi avautua.

Mutta kuitenkin... Lokakuussa olin vähän " kääntämässä veistä haavassa" sillä kävin katsomassa Tedin valmennuksia, koska en niihin voinut itse kunnolla osallistua kun ei ole sitä hevosta.
Tästäkin reissusta oli loppujen lopuksi todella paljon iloa. Pari viikkoa Tedin jälkeen äiti sai puhelun.
Kaakon Sonja joka käy  Tedillä soitti äitille ja kysyi haluaisinko alkaa käymään hänen tallillaan hoitamassa hevosia, ja ratsasastamaan, sekä lähtemään kisoihin hevostenhoitajaksi. Kun äiti minulle tuli tästä kertomaan, oli olo hetken että wtf? En olisi voinut kuvitellekkaan että näin voisi tapahtua. Eli joskus pahasta seuraa jotain hyvääkin :).

Nyt olenkin käynyt Sonjalla lokakuusta lähtien, ja on ollut hienoa päästä ratsastamaan kunnon hevosia, ja olen oppinut todella paljon. Kisareissut ovat olleet raskaita mutta todella huippuja! Olen päässyt ratsastamaan tallin muillakin yksäreillä, joka on ollut aivan mahtavaa. Talliporukka on todella mukava, eikä muutenkaan ole mitään valittamista. Välillä on päiviä jolloin ratsastan kolme tai neljäkin hevosta päivässä, raskasta mutta en valita. Todella kiitollinen saa olla tällaisesta tilaisuudesta, enkä aio tuottaa pettymystä, olemalla huolimaton tai miten muutenkaan. :)

Inkkua käyn silloin tällöin ratsastamassa läpi, ja Paavollakin menin. Mutta kovin usein ei aika tunnu riittävän. Koira pitää hoitaa, tallilla menee useampi tunti, olen töissä seurakunnalla, ja koulukin joka vaatii kokoajan vain enemmän pitäisi käydä kunnialla loppuun, jatko-opiskeluakin pitäisi miettiä. Mitä haluan tehdä isona. Yhteishaut alkaa vuodenvaihteessa, eikä minulla ole mitään aavistusta mistään :D Että hyvin menee...
Kuvat (c) Saara

-Enna

Kurun Charming Casper

Moikka,

Paljon on taas ehtinyt tapahtua, mutta silti on todella vähän kerrottavaa... Maiga muutti uuteen kotiin ja tilalle tuli shettispoika jonka Saku nimesi Mustaksi. Inkku on nyt sairaslomilla, joten ei silläkään ole päästy ratsastamaan. 
Saaralla sujuu Paavon ja Bissen kanssa suurimmaksi osaksi hyvin, ja lisää heidän menostaan voi käydä lukemassa täältä. Ja Maigan kuulumisia voi käydä seuraamassa www.suvintarina.blogspot.fi

Pakko sanoa että olen hieman hukassa kun ei tarvitsekkaan mennä joka päivä tallille. Aina on kuitenkin ollut vähintään se yksi hevonen kotona. Ei oikein tiedä miten ajan käytäisi.


Musta on sopeutunut oikein hyvin, ja tulee muiden kanssa toimeen. Kävinkin jo sunnuntaina vähän tulokasta kokeilemassa, ja myönnettävä on että en ikinä ole näin osaavalla shettiksellä ratsasastanut.
Lisää tietoa Mustasta voi käydä lukemasta täältä :).

-Enna

Hei hei Maiga !

Moikka,

Tänään Maiga lähti uuteen kotiin, ja vaihdossa tuli jokin ponia muistuttava otus josta lisää myöhemmin :)
Niille tiedoksi jotka eivät tiedä että Maiga myytiin koska kapasiteetti loppui kesken, eikä ole oikein mennä kokoajan ponin äärirajoilla.
Maigan kanssa kuitenkin opin taas paljon lisää samalla kun ponia vein eteenpäin. Nyt on Maigan vuoro opettaa jollekkin toiselle :)
Ikävä iski kuitenkin melkein heti, ja harmittaa kun en päässyt mukaan Maigaa viemään.
Viimeiset ratsastuskerrat menivät todella hyvin enkä voi olla kuin tyytyväinen.
Viimeiset kisastkin meni todella hyvin, ja hieman harmittaa myös se että ei enää Tedille päästy näyttämään kehitystä :/. Noh, ei voi mitään...

Toivottavasti Maigalla sujuu hyvin uuden omistajan kanssa, ja toivotan heille onnea!

Kiitos ponille vielä aivan kaikesta!

<3<3

 

-Enna

Hyppyjä

Moikka,

Eilen aurinkoisen ilman kunniaksi ajattelin hypätä hieman, ja koska Saara sanoi että voi tulla nostelemaan puomeja niin mikäs siinä sitten.

Ensiksi menin Maigan, jolla oli tarkoitus ottaa lyhyt verkka, mutta ei... Maiga olikin hieman säpäkämmällä tuulella kuin edellisenä päivänä, joten sain verkata varmaan puolituntia ennenkuin pääsin edes hyppäämään.
Aluksi tulin pientä ristikkoa, jonka Saara sitten nosti pieneksi pystyksi.
Tuota pikku pystyä jouduttiin tulemaan useamman kerran, koska Maiga kuumisi turhan paljon. Sitten vasta kun ponia alkoi rauhoittua päätettiin nostaa. Korkeimmillaan pysty oli 110cm josta päästiin onnistuneesti yli.
Koko tunnista selvittiin yhdellä kiellolla joka oli oma moka.

Seuraavana olikin sitten vuorossa Inkku, jolla päätin hypätä ilmansatulaa. Inkun kanssa riitti lyhyt verkka jonka aikana poni meni todella hyvin.  Hyppyjä en ottanut kovin montaa, jotta Inkun mielenkiinto säilyi.
Inkun kanssa päästiin parhaimmillaan 120 cm pysty puhtaasti yli. 125 cm Inkku otti ensin alas jonka jälkeen muutaman kiellon. Päätettiin sitten laskea 100cm jotta saataisiin vielä yksi onnistunut hyppy ja se riitti.

Molemmista poneista olisi videot, mutta koska ne on kännykällä kuvattuja niin en niitä tähän nyt saa.

-Enna

Syvällisempiä mietteitä - Kuinka vaikeaa on myöntää asioita itselleen?

Koko kesäloman aikana olen ratsastanut vain muutaman kerran, toisin kuin edellisinä vuosina jolloin asuin kesät melkeinpä tallilla. Tosin melkeinpä kaksiviikkoa meni riparilla heti kesäkuun alusta, mutta silti sitä laskematta on tullut ratsastettua todella vähän. Viimeksi menin Inkulla viikko sitten. Maigaa on käynyt ratsastamassa eräs Saaran tuttu nyt jonkin verran, koska on tykästynyt poniin todella paljon. Mahdollisesti myös niin paljon että on halukas ponin ostamaan.

Tässä nyt näiden kuluneiden viikkojen aikana on tullut mietittyä todella asioita paljon, miettiessä on tullut myös katsottua hieman pintaa syvemmälle ja pakko myöntää että on tullut huomattua asioiden merkityksiä eritavalla.  Esimerkiksi olen huomannut kuinka paljon ratsastus, kilpaileminen ja yleisesti ottaen hevoset merkitsevät itselle. Se on paljon enemmän kuin pelkkä harrastus, tästä kaikesta on tullut pohja joka kannattelee muuta elämääni. Nyt kun olen ollut vain kotona tai kavereiden kanssa, on aika alkanut käymään pitkäksi. Olen huomannut ikävöiväni tallille.  

Miettiessä tajusin myös sen minkä kaikki muut ovat huomanneet jo paljon aikaisemmin, sen mikä on muuttunut, sen mitä en ole suostunut itselleni myöntämään tai edes ääneen sanomaan. Sen miksi jo pelkästään tallin suuntaan hengittäminen oli raskasta.  Sen miksi tämä koko touhu alkoi tuntumaan vastenmieliseltä.

  Innostuksen lopahtaminen ei tapahtunut päivässä, ei viikossa, ei edes kuukaudessa. Mutta se alkoi kutakuinkin sen jälkeen kun tutliin viime elokuussa viimeisen kerran klinikalta Darian kanssa, silloin kun sain tietää että Darialla ei voisi enään ratsastaa. Kaikki suunnitelmat muuttuivat kerta heitolla, kaikki tavoitteet sai unohtaa. Koska alla ei ollut enään ponia jonka kanssa niitä olisi voinut toteuttaa. Ennenkuin joku tulee sanomaan että "onhan Maiga jolla voit kilpailla ja ratsastaa", niin kyllä joo siinä ihan oikeassa ovat että voihan Maigalla valmentautua ja kilpailla, mutta eipä siitä paljon hyötyäkään ole. Ei Maigan kapasiteetti vain riitä, siihen mihin pitäisi. Maigan kanssa en pääse kehittymään tarpeeksi. Maigan kanssa kaikki junnaa vain paikallaan. Jos aivan tarkkoja ollaan niin olen vuosien 2009-2010 vaihteesta saakka vain junnannut siinä 80-90 cm.  Vasta kun ostimme Darian pääsin nostamaan korkeutta ja kehittymään itse ratsastajana.  

 

Kaikki muuttui kuitenkin lopullisesti silloin kun Daria lopetettiin. Syyllisyyden tunne tuli... Entä jos olisin tehnyt jotain toisin... Entä jos kaikki oli oman huolimattomuuteni syytä... Olisiko kaikelta tuskalta voitu välttyä?...  Tietenkin tiedän että Darian lopettaminen oli ainoa vaihtoehto, eikä se ollut kenenkään meistä syytä. Silti nuo lukuisat kysymykset ja itsesyytökset pääsivät kasaantumaan möykyksi. Mitään en itselleni myöntänyt enkä sanonut mietteitäni kenellekkään ääneen. En edes antanut itselleni lupaa surra, vaan kielsin kaiken tapahtuneen, ja yritin vain unohtaa. Seurauksen voikin jo arvata. Kaikesta tuli jotenkin merkityksetöntä, koko kevät meni jonkin asteisessa  "koomassa" .  Nyt sen vasta tajuan, kun olen myöntänyt kaiken itselleni ja lakannut pakenemasta. Sanonut sen ääneen...

Enkä ole ratsastusta lopettamassa vaikka Maiga nyt menisikin vaan etsisin jotain kisattavaa. Koska ei ole uutta mitään järkeä ostaa ennen kuin tiedän mihin haluan lähteä opiskelemaan.

" U are too awsum to live this planet anymore " <3

                          

                                        15062014

-Enna 

Tylsät koulukisat

Olen kuullut monen ihmisen sanovan, että koulukisat on todella tylsiä. Paavokin ilmeisesti oli tätä mieltä ja päätti järjestää hiukan viihdykettä yleisölle. Päätinpä olla sitten laiska ja laittaa linkin Saaran blogiin Bisse päivässä josta jo löytyy teksti näistä kisoista. -Laiska Laura